Kesäkuun puolivälissä suuntasimme taas lasten kanssa Prahaan. Tällä kertaa olimme reissussa 6 yötä, mutta silti jäi taas "paikkoja varastoon" missä pitäisi käydä. Tällä kertaa mukanamme oli myös tuttavaperhe, joten myös nuo samat viimekesän kohteet tuli kierrettyä.
Matka alkoi jälleen perjantai aamuna Helsinki-Vantaan lentokentältä kohti Prahaa. Prahassa majoituimme tällä kertaa Hotel Orioniin Vinohradyn kaupunginosaan. Hotellissa on yksi huoneisto (nro 64) johon kuuluu isohko terassi/parveke. Meillä kävi tällä kertaa tuuri ja saimme tuon huoneiston ilman mitään lisämaksua (jota yleensä tuosta huoneistosta joutuu maksamaan). Hotellissa ei ole ilmastointia ja tuo kattohuoneisto oli aina iltapäivisin tukalan kuuma, mutta kunnon läpivedolla saimme huoneiston lämpötilan laskemaan yöksi siedettäviin lukemiin. Kesäkuun puolessa välissä yöt olivat kuitenkin vielä viileitä, mutta päivällä lämpötila kipusi reissumme aikana ainakin kahtena päivänä yli 30 asteen. Eräänä iltana saimme ihailla terassilta Prahan linnan takaa näkyvää salamointia. Iso ukkospilvi välkkyi, mutta yhtään jyrinää ei kuulunut.
Sunnuntaina matkasimme reissumme ns. uuteen kohteeseen eli Kutná Horaan. Liput junaan ostimme jo lauantaina, jotta sunnuntaina ei tulisi kiire. Lippujen osto sinänsä oli aika mielenkiintoinen prosessi, koska lipunmyyjä ei puhunut sanaakaan englantia, mutta olin tulostanut aikataulusta junat johon halusimme liput ja vielä kirjoittanut lasten iät. Toisaalta näillä ei kuitenkaan lopulta ollut mitään merkitystä, koska sunnuntaina oli voimassa jonkinlainen kamppanja ja vain matkustajien lukumäärä ratkaisi. Meiltä 4 hengeltä tuo meno-paluu Kutná Horaan maksoi vain 510 Kč eli n. 20€. Hyvän tietopaketin junalla matkustamisesta ja Kutná Horasta sain Karhunkadun Kafkan blogista.
Kutná Hora on pikkukaupunki, joka sijaitsee Prahasta noin 70 kilometriä itään päin. Pääkohteemme oli tietenki Luukirkko Kostnice, joka sijaitsee Kutná Horan esikaupunkialueella nimeltä Sedlec. Kappeli on saanut nimensä koristeistaan, jotka ovat oikeita ihmisenluita ja niitä löytyy noin 40 000 kappaletta täältä kirkon sisältä. Luut ovat peräisin ruttoon ja hussilaissotiin kuolleilta ihmisiltä viereisiltä hautausmailta. Tšekkiläinen puunleikkaaja František Rint taiteili kappelin sisustuksen vuosina 1703 - 1710.
Paluumatkalla juna oli todella täysi. Nuoria oli sunnuntai iltapäivänä rinkoinensa palaamassa Prahaan paljon, joten junassa oli todellakin hikinen tunnelma.
Muita uusia paikkoja tällä Prahan matkallamme olivat myös Strahov Stadion (kävelimme Petřín kukkulalta) sekä Havlíčkovy Sadyn puisto. Tottakai vietimme taas päivän myös eläintarhassa ja paljon muuta.
Vielä lopuksi on mainittava, että löysimme Vinohradystä kivan ravintolan, johon on varmasti tulevillakin Prahan matkoilla eksyttävä. Kävimme kahtena iltana syömässä Irish Pub Merlin:ssä.
Ruoka oli hyvää ja esim. ruokien puolittaminen lapsille ei tuottanut ongelmia (eikä lisähintaa). Minun on joka Prahan matkalla saatava ainakin kerran juoda Velvet olutta "hanasta" ja täältähän sitä sai, samoin kuin toista suosikkiani Staropramenia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti